Jussi Tiippana tarinoi: Tämä on TUOMIOja

23.01.2020

Tai paremminkin, tämä on: TUOMIOja.

Otsikko antaa kyllä hieman oikeaa suuntaa, sillä Tuomioja on äärimmäisen haastava ja vaativa erikoiskoe. Omina passiivisen aktiivisina ralliautoiluvuosina olen ajanut Tuomiojan kolmeen kertaan, mutta suurempia tapahtumia ei kisassa kohdalleni koskaan osunut. Mutta muita tapauksia kyllä riittää.

Vuonna 2001 Mikkelissä ajettiin lähes kulttimaineen saavuttanutta F-Cupia, ja kovana Corolla GT -fanina F-Cup oli ehkä parasta, mitä oli olemassa. Sarjan saapuessa syksyiseen Mikkeliin oli selvää, että niin sanotusti penkalle olisi päästävä. Tuona syksyisenä iltapäivänä minä osuin 12 vuoden iässä ensimmäiseen niin sanottuun runkipaikkaan. Johtuen myöhemmästä urasta ratin takana ulosajot eivät varsinaisesti ole se asia, jota rallista hain. Tai ainakin ratin takana ne eivät ole järin miellyttäviä kokemuksia.  Mutta kyllä tuollainen tapahtumapaikka syöpyi mieliin pysyvästi: auto nurin, ja ennen kuin sen liike on edes pysähtynyt, ensimmäinen nostaja työntää sitä katosta pyörilleen. Kun edellinen Escort vielä kiihdytti suoralla ulosajon jälkeen vauhtia, heilahti jo perässä tuleva Starlet nurin. Katsojat huusivat ja karjuivat ikään kuin jääkiekko-ottelussa. Ja totta kai joukkoon yksi tappelu mahtui, kun Jari seisoo jatkuvasti Juhan edessä ja Juha poistatti Jarin näkökentästään ristivyöheitolla.

Tämä kyseinen kurvi löytyy vastakkaiseen suuntaan ajettuna tämän vuoden Vaakuna-Rallista erikoiskokeelta numero viisi, Tuomioja.

Vuonna 2009 olin armeijan harmaissa Joensuun kupeessa Kontiorannassa, ja viikonloppuvapaani Mikkelissä olivat päättymisillään. Lähdin ajamaan hieman normaalia aikaisemmin kohti varuskuntaa, ja aikomuksenani oli täräyttää Tuomiojan erikoiskoe lävitse tiesilmää harjoittaakseni. Vauhdin hurman takasi luonnollisesti luottoajokkini Mercedes Benz 190 200 D. Legendan mukaan Harri Kirvesniemellä oli ollut tämä samainen ohjus, ja hän kyttäsi sillä ohituspaikkaa 6-tiellä niin pitkään, että se vaikutti pään asentoon hiihtoladullakin.

Niinhän siinä kävi, että Parkkilantielle käännyttäessä jäässä ollut tie pääsi yllättämään ja huomasin itseni ja auton olevan noin pyöränmitan hangessa. Ja jumissa. Ajoin aivan rajoitusten mukaan, joten otti hieman rallimiehen luonnolle todeta olevansa noin kädetön. Pientä painettahan hommaan lisäsi se, että varuskuntaan oli matkaa reilut 220 kilometriä, kello oli yhdeksän ja lomilta piti ilmoittautua puoleen yöhön mennessä. Kun mättää illan pimeydessä paljain käsin lunta autonsa alta, kerkeää miettiä monenlaista. Parinkymmenen minuutin puurtamisen jälkeen sain auton irti, tosin varpaat ja sormet olivat paleltuneet tunnottomiksi. Silloin oli vielä oikea talvi. Lähdin taittamaan matkaa kohti yön selkää, ja tunnelmaa ei nostanut yhtään sormiin palaava tunto, joka tuntui lähinnä äärettömänä kipuna.

Kanttasin varuskunnan parkkipaikalle kymmentä minuuttia vaille puolenyön, ja kirmasin juoksujalkaa metsikön lävitse kohti kasarmia. Vedin matkalla niin sanotusti karseat pannut, jonka seurauksena nyrjäytin kaiken kukkuraksi nilkkani. Jääkäri Tiippana ilmoittautui päivystäjälle kuitenkin kaksi minuuttia ennen puolta yötä, joten suurin taistelu oli voitettu. Tästä viisi päivää myöhemmin linkkasin perjantaina kipeällä nilkallani taas kohti parkkipaikkaa, jossa pystyin toteamaan sen, mitä kaikessa kiireessä saapuessani minulta oli jäänyt huomaamatta: penkkakosketuksen seurauksena takapuskurista puuttui puolet ja vääntynyt etupuskuri oli nirhannut lokasuojasta maalit.

Jostain syystä vielä vuotta myöhemminkin otin Vaakuna-Rallissa tämän Parkkilantien risteyksen hyvin varovasti.

Tuomiojan erikoiskoe (EK 5) ajetaan SM Vaakuna-Rallissa lauantaina 8.2. klo 13.38 alkaen.

Tässä juttusarjassa entinen ralliautoilija Jussi Tiippana muistelee sattumuksiaan ja kokemuksiaan Vaakuna-Rallin tämän vuoden reitissä olevista erikoiskokeista.

Kuva: Risto Syrjälä